Mytologia · 09
Maagiset käsitteet
Suomalaisessa maailmankuvassa maaginen voima ei ollut harvojen etuoikeus — se virtasi kaikkialla luonnossa ja asui jokaisessa ihmisessä. Väki virtasi metsissä, sielu jakautui osiin, ja sisu piti ihmisen pystyssä kun kaikki muu petti.
MytologiaMitä vanhat runot ja tarinat kertovat
Kaikella on väkensä. Metsällä on metsänväki, vedellä vedenväki, tulella tulenväki. Väki on elävä, liikkuva voima — ei jumala, ei henki, vaan energia joka virtaa luonnossa ja reagoi ihmisen kohteluun.
Sielu jakautui useisiin osiin: itse (persoona), luonto (luonteenlaatu ja onni) ja henki (elämänvoima). Jos luonto karkasi, ihminen sairastui tai kävi epäonniseksi. Tietäjä saattoi hakea kadonneen luonnon Tuonelaan.
Sisu on sitkeyttä, joka pitää ihmisen liikkeellä kun järki ja voimat ovat loppu. Se ei ole rohkeutta — se on jotakin syvempää, joka kantaa eteenpäin vastoin kaikkea järkeä.
Loitsu oli sanan voima. Oikein lausuttu sana saattoi parantaa, suojella tai tuhota. Kirous oli loitsu, joka käännettiin ihmistä vastaan. Siunaus oli loitsu, joka avasi tien tai suojeli matkalta.
Pelin maailmassaMiten tämä ilmenee Sammuneissa Revontulissa
Räppänä selittää: 'Kaikella on väkensä. Usva on väki joka on kääntynyt väärinpäin.' Varpu sanoo: 'Usva on syönyt maan väen. Multa on vain multaa.'
Kipinä on 'sielun kipinä' — paranluojan sieluun sidottu liekki. Jokainen Kipinän kuolema ikääntyttää paranluojaa, koska heidän sielunsa ovat kietoutuneet yhteen.
Räppänä neuvoo: 'Tarvitset sisu ja kirkasta mieltä' pikkupirujen kohtaamiseen. Sisu on pelissä sekä mekaaninen ominaisuus että tarinallinen voima.
Wäinön kantele ja loitsut ovat 'sanan voimaa'. Räppänä lausuu: 'Lue loitsu, lausu sana, paha usva poistu...' Noidan tonttu vartioi vanhoja loitsuja ja rohtoja.
Koe tämä pelissä —
Lataa Sammuneet Revontulet