Mytologia · 02

Revontulet

Revontulet olivat taivaan tanssi — vihreitä, sinisiä ja violetteja huntuja, jotka leiskuivat pimeällä taivaalla. Suomalaisessa kansanperinteessä ne syntyivät, kun tulikettu juoksi tunturilla ja pyyhki lumihankea hännällään.

MytologiaMitä vanhat tarinat kertovat

Pohjoisen yötaivaalle ilmestyi joskus valo, jota ei tuntenut kukaan. Se leiskui vihreänä, sinisenä ja violettina, liikkui kuin verho ja katosi yhtä äkkiä kuin oli tullut. Ihminen, joka ei tiennyt mitä se oli, seisoi pakkasessa ja tunsi pelon ja ihailun sekaisin. Se oli taivaan oma ilmiö, ja sitä ei voinut koskea.

Tarina kertoo tuliketusta, joka juoksi tunturin rinteellä ja pyyhki lumihankea hännällään. Kipinät sinkosivat hangesta taivaalle, ja siitä syntyivät revontulet. Sana juontuu 'repoon' — vanhaan ketun nimitykseen. Kettu oli nopea, kiero ja pimeän mestari — juuri sellainen, joka saattoi sytyttää taivaan.

Pixel art -kuvitus: tulikettu, myyttinen kettu jonka häntä synnyttää revontulet — Tulikettu — repo, joka sytytti taivaan

Pixel art -kuvitus: revontulien tähti kimmeltää lumella — Revontulien tähti

Jokainen ketunpyytäjä haaveili tuliketusta. Kertomusten mukaan se, joka saisi sen kiinni, saisi mittaamattoman rikkauden. Mutta kettu oli nopeampi kuin ihminen, ja sen jäljet johtivat aina syvemmälle tunturiin, sinne missä lumi peitti kaikki rajat ja pimeys söi jalanjäljet.

Revontulille oli myös muita selityksiä. Monissa uskomuksissa ne olivat vainajien henkiä, jotka kuljeskelivat taivaalla ennen astumistaan Tuonelaan. Sanottiin, että sielut kantoivat mukanaan valoa, ja niiden liikkeet taivaalla olivat merkkejä tuonpuoleisesta. Toisille ne olivat taivaan oma tuli, joka varoitti tai siunasi.

Saamelaiset kunnioittivat revontulia niin syvästi, ettei niille sopinut pilkata eikä niille saanut viheltää. Uskottiin, että viheltäminen voisi kutsua valot alas ja ne saattaisivat viedä pilkkaajan mukanaan. Revontulet kuulivat kaiken, ja niiden edessä oli oltava hiljaa ja nöyrä.

Pixel art -kuvitus: hahmo katsoo revontulia taivaalla — Revontulia ei sopinut pilkata

Revontulista luettiin ennusmerkkejä. Jos ne tanssivat kirkkaina ja korkealla, seuraava vuosi toisi hyvän onnen. Jos ne olivat punaisia ja matalia, se saattoi olla sodan, taudin tai kuoleman merkki. Kalastaja katsoi niitä ja tiesi, lähteekö aamulla järvelle. Metsästäjä tiesi, saako karhun.